Lapset kotona!!

Olen toista päivää nyt sairaslomalla ja vielä pitäisi 3 kuukautta jaksaa... En tiedä pystynkö tähän, koska nyt jo ahdistaa. Aikaa on liikaa ajatella asioita, murehtia taloudesta yms. Eilen lenkillä ollessani katselin kateellisena, kun ihmiset ovat töissään, kuka missäkin.... Kahdehdin jopa bussikuskeja (yhtään heidän työtään väheksymättä!!!!) Haluan itsekin töihin!!!! Haluan olla hyödyksi!!!!
Tiedän, että kyse on vaan 3 kuukaudesta ja jos se aika saa minut kuntoutumaan (vaatii siis kovaa työtä), niin pitkällä tähtäimellä, kyse on pienestä ajasta. Tiedän myös sen, että jos nyt menisin mihin tahansa työhön, aikaa jumpalle ja kuntoutumiselle ei jäisi paljokaan. Se voisi jopa pahentaa tilannetta, mutta silti ahdistaa. Itsensä tuntee niin turhaksi ja tulee sellainen olo, että tekisi asioita väärin.

Maanantaina tuli sieltä koulusta sähköposti, että olen varasijalla... Heh...
No vaikka kouluun olisinkin päässyt, niin kävi ilmi silloin Orton-viikolla, että vakuutusyhtiö ei lähdekään sitä koulutusta maksamaan, koska kys. opinnot eivät johda ammattiin, no se siitä sitten...

Tämän jälkeen lähdin miettimään, että mitäpä nyt tekis... Selkä kipeä, mieli maassa... Yksi vaihtoehto olisi ollut etsiä taas joku työkokeilupaikka. Aikaisemmassahan minulla tuli väkisinkin poissaoloja kipujen takia, vaikka työ fyysisesti oli kevyttä. Jos nyt olisin mennyt uuteen kokeilupaikkaan, tilanne olisi varmasti ruopinut paikoillaan. Tästä syystä päätettiin T:n kanssa, että jään kotiin, ehdin rauhassa jumppailla ja myös levätä kipujen ollessa kovat. Kesäkuussa on kaavailtu seuraavaa Orton-jaksoa ja silloin pitäisi olla jo jotain tuloksia näkyvissä. Jos lihaskunto on silloin hyvä ja kivut eivät ole poissa, saavat mielestäni keksiä jotain asian hyväksi!!!

Vähennettiin lasten tarhassaolopäivät 10/kk jotta säästetään edes tarhamaksuista.
Tänään lapset ovat kotona ja KELLO 9:00... Aamupala syöty, pihalla käyty, pelejä pelattu, palapelejä tehty, TV:tä katsottu... mitäpä sitten??? Ideat loppuu... päivä vasta alussa.