Aamua 5.5.11

Seiskan aikaan heitin normilenkkarit jalkaan ajatuksena säästää pakaraani, silti ikävä vihlaisu tuntui joka askeleella. Päätin kokeilla kevyttä hölkkää, kun en viitsiny kotiinkaan kääntyä. Hölkässä vihlonta ei tuntunut. Ilmeisesti paino ei pääse kohdistumaan niin kovasti pakaralihakseen, mitä kävelyssä. Nyt olo on vetreä... Toivon vaan, ettei selkä nyt äidy oudokseltaan hölkästä. Kyllä tää ihmiskroppa (AINAKIN MUN!!) on sitten kiva, kun toista lihasryhmää säästelee, niin toinen kramppaa, hope not!!! No selkä on myös koetuksella, kun rupean väsäämään kummityttöni 1 vuotiskakkua. Osa koristeista onkin jo valmiina tuolla pöydällä, mutta en halua niitä vielä julkistaa, kun tiedän, että täällä käy kurkkijoita. Olkoon yllätyksenä huomiseen ;) Voi että mä tykkään väkertää noita kakkuja, varsinkin kun saa rauhassa tehdä lasten ollessa tarhassa.

ehkä kuohkein kakkupohja, IKINÄ!!!

Nyt nauhalta Muodin huipulla pyörimään, ehkä näen vilauksen Lenin kodista =)
Moi taas!!!