Hirveä paniikki iski aamulla, kun löysin elävän toukan sängystä!! Ja voin sanoa, että se ei ollut sokeritoukka!!! Sen kyllä tunnistan, vaikka silmät sidottuna, mutta en tätä kyseistä toukkaa. Se oli harmaa, pullea ja poksahti rikki, kun paperilla painoi,YÖK YÖK YÖK ja vielä kerran YÖK!!! Siinä hetkessä unohtu selkäkivut, kun aloin heittää petivaatteita pesuun ja hullun lailla siivoamaan. Eikä tätä asiaa helpottanu se, että alkuviikosta T:lle oli sanottu tarhassa Ainon raapinen runsaasti päätään. Siinä sitten siivottuani, painelin kävellen apteekkiin (autolla en kyenny, koska jalat vielä aika heikot ja puutuu vielä enemmän istuessa). Apteekissa kerroin farmaseutille koko tarinan ja sitä hymyilytti. Hän suositteli minulle ensihätään tuotetta, mikä estää täitä tarttumasta päänahkaan, sen sijaan että olisin ostanut varmuuden vuoksi jo täishampoot. Ja tietty hommasin sen täikamman. Nyt on läpikäyty minun hiukset ja huoh ei ainakaan mitään täin näköistä jäänyt kampaan ja kohta käyn muksujen tukat läpi. Peti vaatteet pesty ja makuuhuone siivottu, ehkä pystyn yön nukkumaan.
 |
| RAUSCH hoitava pajunkuorishampoo |
Eilen oli siis se haastattelu ja voin sanoa, että ei ollu mikään ihan helppo rasti. Oli kaiken näköistä tehtävää ja suullisesti piti vastailla, kaikkien kuullen. Hakijoita n. 80 ja 25 pääsee kurssille.
En ole kuitenkaan enää varma, pystynkö edes menemään sinne kouluun, vaikka pääsisinkin, koska istuminen on liki mahdotonta, kun kipujakso on päällä. Ja näitä kipujaksoja on ollut nyt enemmän, kuin usein nyt viimeaikoina. Jos tätä selkää ei leikata, niin en pysty ymmärtämään, mitä työtä pystyn tulevaisuudessa tekemään. Jää nähtäväksi, mihin asiat etenee. Vielä ens viikko on kärvisteltävä joko kotona/töissä ja sit pääsen taas Helsinkiin Ortoniin kivunselvitysjaksolle ja toivon hartaasti, että asiat etenis parempaan suuntaa.
Toivotaan kuitenkin täysillä, että koulun portit aukeais. Tunneilta voi aina lintsata =)
VastaaPoista